Ihmiset kerskakuluttavat, tärvelevät luontoa, harrastavat omaa ja toisten terveyttä tuhoavia asioita, ovat yksinäisiä ja kaipaavat hellyyttä. Silti joku puusilmä putkiaivo kehtaa mennä ehdottamaan, että lemmikkien pito pitäisi kieltää.
Ymmärrän sen, jos joku huomauttaa lemmikeiden kuluttavan paljon sellaista ravintoa, jolla voitaisiin ruokkia nälkäisiä ihmisiä. Hieman naivisti tekee silti mieleni kysyä sellaista väittäviltä mistä SINÄ olisit valmis luopumaan nälkäisten ruokkimiseksi (ulkomaanmatkoista, liharuuista, meikeistä, merkkivaatteista, tai omasta autosta ehkä?)
Seuraava kysymys voisi olla se, miten ajattelisit sen lemmikkienruokateollisuudelta yli jäävän proteiinin pääsevän nälkäisten lautaselle? Ehkä samalla tavoin kuin monien maiden viljavuoret, joita poltetaan, kun ei parempaakaan keksitä (eikä viitsitä, kun ei kukaan maksa tarpeeksi).
Jos lemmikkieläinten pito nähdään tarpeettomana luonnonvarojen tuhlauksena, tulee heti mieleen aika paljon muutakin, johon voidaan lyödä sama leima...
Vielä älyttömämpi on väite siitä, että lemmikkien pito olisi jonkinlainen muoti-ilmiö, joka johtaa myös lisääntyviin eläinsuojelurikkomuksiin. KAIKKI inhimillinen toiminta tuo mukanaan ei-toivottuja ilmiöitä ja sääntöjen rikkomista. Se on ihmisen luontainen piirre. Sen suitsimiseksi olemme yhteisöissämme kehittäneet monenlaista valvontaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Itse en pitäisi ollenkaan mahdottomana jonkinlaista "lemmikinpito ajokorttia" ehdoksi oikeudelle pitää eläimiä. Eri asia sitten on se, ettei moisella taida olla paljonkaan ehkäisevää vaikutusta eläimiin kohdistuvien rääkkäystapausten estämisessä. (Toki jokaisen vanhemmankin korviin on jo kantautunut tieto, että lasten ruumiillinen kuritus on lailla kielletty. Silti pieniä pahoinpidellään jatkuvasti).
Minulle elämällä on itseisarvo. Sattuupa se sitten olemaan tutun tai vieraan, ihmisen tai eläimen elämä. Omassa arjessani lemmikkieni hyvinvointi on minulle kaikkein tärkein asia, enkä taida olla nykysuomessa ainut.
Monissa tutkimuksissa on todettu, että lemmikkien läheisyys kohentaa ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Monille oma lemmikki on peräti läheisin ja tärkein elollinen koko maailmassa, eikä se minun mielestäni ole millään lailla surullista, ellei ihminen itse sitä niin koe.
Kaikki eivät toki eläimistä pidä, eikä tarvitsekaan, mutta eivät kaikki pidä lapsistakaan ja silti niitä täytyy jotenkin oppia sietämään, jos esimerkiksi kerrostalossa aikoo asua. Toki toivon enemmän vastuullisuutta eläinten pitoon, toisten ihmisten ja sen lemmikin tarpeiden parempaa huomioon ottamista.
Tuommoisia höpinöitä lemmikkien pidon kieltämisestä ei minun mielestäni tarvitsisi kuitenkaan päästää julkisuuteenkaan niin kauan kuin esimerkiksi luonnon saastuttaminen erilaisilla moottoroiduilla pärrästimillä on sallittua. Höh.
Ymmärrän sen, jos joku huomauttaa lemmikeiden kuluttavan paljon sellaista ravintoa, jolla voitaisiin ruokkia nälkäisiä ihmisiä. Hieman naivisti tekee silti mieleni kysyä sellaista väittäviltä mistä SINÄ olisit valmis luopumaan nälkäisten ruokkimiseksi (ulkomaanmatkoista, liharuuista, meikeistä, merkkivaatteista, tai omasta autosta ehkä?)
Seuraava kysymys voisi olla se, miten ajattelisit sen lemmikkienruokateollisuudelta yli jäävän proteiinin pääsevän nälkäisten lautaselle? Ehkä samalla tavoin kuin monien maiden viljavuoret, joita poltetaan, kun ei parempaakaan keksitä (eikä viitsitä, kun ei kukaan maksa tarpeeksi).
Jos lemmikkieläinten pito nähdään tarpeettomana luonnonvarojen tuhlauksena, tulee heti mieleen aika paljon muutakin, johon voidaan lyödä sama leima...
Vielä älyttömämpi on väite siitä, että lemmikkien pito olisi jonkinlainen muoti-ilmiö, joka johtaa myös lisääntyviin eläinsuojelurikkomuksiin. KAIKKI inhimillinen toiminta tuo mukanaan ei-toivottuja ilmiöitä ja sääntöjen rikkomista. Se on ihmisen luontainen piirre. Sen suitsimiseksi olemme yhteisöissämme kehittäneet monenlaista valvontaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa.
Itse en pitäisi ollenkaan mahdottomana jonkinlaista "lemmikinpito ajokorttia" ehdoksi oikeudelle pitää eläimiä. Eri asia sitten on se, ettei moisella taida olla paljonkaan ehkäisevää vaikutusta eläimiin kohdistuvien rääkkäystapausten estämisessä. (Toki jokaisen vanhemmankin korviin on jo kantautunut tieto, että lasten ruumiillinen kuritus on lailla kielletty. Silti pieniä pahoinpidellään jatkuvasti).
Minulle elämällä on itseisarvo. Sattuupa se sitten olemaan tutun tai vieraan, ihmisen tai eläimen elämä. Omassa arjessani lemmikkieni hyvinvointi on minulle kaikkein tärkein asia, enkä taida olla nykysuomessa ainut.
Monissa tutkimuksissa on todettu, että lemmikkien läheisyys kohentaa ihmisten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Monille oma lemmikki on peräti läheisin ja tärkein elollinen koko maailmassa, eikä se minun mielestäni ole millään lailla surullista, ellei ihminen itse sitä niin koe.
Kaikki eivät toki eläimistä pidä, eikä tarvitsekaan, mutta eivät kaikki pidä lapsistakaan ja silti niitä täytyy jotenkin oppia sietämään, jos esimerkiksi kerrostalossa aikoo asua. Toki toivon enemmän vastuullisuutta eläinten pitoon, toisten ihmisten ja sen lemmikin tarpeiden parempaa huomioon ottamista.
Tuommoisia höpinöitä lemmikkien pidon kieltämisestä ei minun mielestäni tarvitsisi kuitenkaan päästää julkisuuteenkaan niin kauan kuin esimerkiksi luonnon saastuttaminen erilaisilla moottoroiduilla pärrästimillä on sallittua. Höh.
Luin tuon Turusen jutun. Miten voi verrata lemmikkien pitoa anoreksiaan. Käsittämätöntä.
VastaaPoistaMeillä ei ole omia lemmikkejä mutta saamme kolmen eri perheen koiria aika usein hoitoon, kun perheet matkustelevat ulkomailla. Aina on ollut mukavaa, vaikka kurakelillä Katalonianpaimenkoira onkin hieman haastava pestävä. Pesuhuone on iso ja se menee nurkkaan;) Mutta plussan puolelle aina niitten hoitojaksot jää.
Mites se Turusen ennen johtama Korkeasaari, onko se sitten niin hyvä elukoille...
Olen lukenut joskus, että koiran silittäminen alentaa verenpainetta ja se on varmasti totta.
Eilen just hesarissa laitoin turusen juttuun oikeen kitkerän kommentin. Eikö se perhanan munapää mitää muuta juttuu keksinny, et pääsis otsikoihin. Aina on sellassii kusipäitä joil on elukoita ja niitä pidetää huonosti, hakataa ja pietää nälässä ja janossa. Sama valitettavasti toistuu myös joittenki lasten kohdalla. Liki kaikki meillä olleet sijaislapset oli tollassista oloista tulleita. Järkyttäviä kohtaloita.
VastaaPoistaYksin ollessani hoidan aina ensin elukoille ruuat, juomat, kuivaan, harjaan ja silittelen.
Mutta kyllä ne samalle viivalle, ellei jopa karvan alle jää, kun toi V on kehissä mukana.
Juu, ei ole ihan mietitty loppuun asti juttuja, kun heitetään mitä sylki suuhun tuo. Provoksi tuon Turusen kommentin kuitenkin otin ja tuli siihen tartuttua itse myös ja kirjoitettua blogiin omat mielipiteet, mitä asia kirvoitti esiin.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää:)
VastaaPoistaTurusen jutussa oli yksi mahdollisesti hyvä juttu eli se lemmikin pidon ajokortti. Se voisi olla vastaisuudessa yhä tarpeellisempi, kun yhä enemmän uusavuttomat ja eläimistä mitään tietämättömät päätyvät hankkimaan itselleen lemmikin.
VastaaPoistaTurusen viittaukset mm. isojen kissapetojen pitoon lemmikkinä viitannee USAan, jossa sellainen on joissain osavaltioissa sallittua. Sen ja muiden villieläinten pidon kieltäisin minäkin ehdottomasti. Suomessa sellainen on onneksi jo kielletty.
Mutta voi meitä ihmisparkoja, jos meiltä kiellettäisiin kissat, koirat, hamsterit ym. Onneksi sellaiseen ei olla ryhtymässä, tuskin Turusen ajatus saa kovinkaan suurta kannatusta.
Kirjoitat asiaa! Tämä sinun tekstisi pitäisi julkaista vastineena kyseisessä lehdessä :)
VastaaPoistaTuo anoreksiavertaus oli jo niin paksua, että purskahdin spontaanisti nauruun.
Eräs tuttu kolmen lapsen isä tuli kerran julistamaan meille lapsettomille koiran- ja kaninomistajille, että lemmikkikoiran hiilijalanjälki on kuulkaas suurempi kuin (en nyt muista minkämerkkisen ja -kokoisen) henkilöauton. Teki mieli kysäistä, että oletkos laskenut oman jälkikasvusi hiilijalanjälkiä ja miettinyt, miten paljon luonnonvaroja olisi säästynyt, jos vaikka olisi jättänyt sen kolmannen penskan tekemättä. Ei olisi tarvinnut sitä isompaa perheautoakaan hankkia.
Lapsiperheissä heitetään tutkimusten mukaan kilokaupalla ruokaa roskiin joka vuosi, mutta ei siihenkään ole kukaan hihhuli ehdottanut ratkaisuksi, että lasten pidosta voitaisiin luopua kokonaan, kun se on vaan sellainen muoti-ilmiö ja pelkkää bisnestä.
Okei, eläimet ovat eläimiä, mutta kun puhutaan niiden valitsemisesta perheenjäseniksi, niin minusta tällainen perhelauma on hyvin monelta osin rinnastettavissa ihmislapsiperheeseen.
Lapsiperheisiin pakollisiksi lemmikit --> ei ruokaa roskiin vaan koiralle, vastuun opettamista lapsille, kaikille löytyy murheiden kuuntelija, allergiat siedätyksellä kuriin jne. heh heh:) Oli kyllä tahallaan jätetty hyvät puolet kokonaan pois laskuista siinä artikkelissa. Mä olisin jo ainakin kauan aikaa sitten hautautunut lopullisesti sinne sohvan nurkkaan ilman koiriani. Ja jos kaikkea mietittäis ekologian kannalta, niin tuskin tarvis tuoda kirjolohta chilestä, käydä ulkomaan lomilla, tehdä lapsia, asua isoissa taloissa jne...
VastaaPoistaNäitä kommentteja lukiessa olen suorastaan ylpeä ja hurjan iloinen siitä, että tähän blogiin tulee vain tämmöisiä fiksuja kommentteja :)
VastaaPoista